Ehkä olisi vain pitänyt jäädä sänkyyn...

Niin aamulla sängyssä maatessani mietin pitkään, jaksaisinko nousta ollenkaan. Huonosti nukutun yön jälkeen väsytti aivan hirvittävästi, mutta töihin oli kuitenkin noustava. Nousin onneksi ajoissa, ettei tullut kiire aamutoimissa, mutta ajatuksissani kotiin unohtui jotain hyvinkin oleellista, nimittäin lounas.

Ei siinä mitään. Ehtisinhän minä käymään kotona lounastunnilla, mutta neulomaan en ehtisi, niin kuin olin suunnitellut. Vastoinkäymiseni eivät kuitenkaan loppuneet tähän, sillä töissä tulostin ei toiminut kunnolla ja työni seisoivat sen takia jonkin aikaan ja lounastauon tullessa olin jo reilusti myöhässä töissäni. Lisäksi lounaan jälkeen minun olisi keskityttävä sijaistamaan toista, eli töitä oli muutenkin tuplasti.

Lounastauolla sitten satoi tietenkin vettä, kun lähdin pyörällä liikenteeseen. Ei siinäkään mitään, mutta sen lisäksi puolessa välissä matkaa pysähdyin suojatien eteen ja tietä pitkin tuleva auto roiskautti kuravettä päälleni. Entistä turhautuneempana jatkoin matkaani.

Iltapäivä ei ollut osaltani yhtään aamupäivää tuottoisampi. Työtehtävä eteni ja meni sitten lähes saman verran taaksepäin. Sain sen kuitenkin tehyä juuri sopivasti työpäivän loppuun. Nyt ovat vain omat hommat jäljessä. Onneksi huomenna ei tarvitse enää sijaistaa, vaan voi keskittyä pelkästään omiin töihin.

Että sellaista tänään. Onneksi mieliala nousi huomattavasti kotiin päästessäni ja saadessani puikot käteen. Se piristää aina. :)

Huomenna voisin yrittää laittaa tänne muutaman kuvan eilisen ja edellispäivän pikkuvirkkailusta ja -värkkäilystä. Täytyyhän sitä tehdä pieniä välitöitä ison työn edetessä rauhallista tahtia. Nyt kun vielä intoa riittää...

Viimeistely on kaiken a ja o!

En tiedä, miksi se on aina niin vaikeaa päätellä työn langanpätkät, jotta se olisi valmis. Se ei vie kuin hetken ja on lopputuloksen kannalta aivan yhtä tärkeä kuin työn työllistävämpi osa. Virkkaus/neulominen vain on paljon innostavampaa tekemistä. Viimeistelyä ei voi kuitenkaan jättää tekemättä, sillä langat on pääteltävä, jotta työn saa valmiiksi ja käyttöön.

Viikonloppuna sain vihdoin ja viimein tämän amigurumiparin tehtyä. Oikeastaan se on jo pitkään ollut viimeistelyä (osien yhdistämistä) vaille valmis. Vain saamattomuuttani voin syyttää siitä, että siinä kesti näinkin kauan (lähemmäs puoli vuotta). Joka tapauksessa pari on nyt valmis ja kuvattu :)

Siitä on todella pitkä aika, kun nämä aloitin, mutta ohje oli yhdessä amigurumi-kirjassa, jonka kansi oli väriltään violetti. Jänöt on tehty Fantasia-langasta, joka on 100% akryylia. Sitä menee suurin piirtein yksi kerä yhteen jänöön ja jälki on melko isoa. Jänön pituus on 27 cm, kun ohjeessa se oli arvioitu jonnekin lähemmäs kymmeneen. 

Alkuinnostusta

Olen 22-vuotias nainen, joka pitää kaikenlaisista käsitöistä ja nyt ajattelin, että voisin blogin avulla pitää hieman kirjaa, mitä kaikkea oikein innostunkaan tekemään ja samalla voisin ehkä innostaa muita samaan. Tällä hetkellä minulla on vain muutama työ kesken ja oikeastaan siitä syystä uskallankin aloittaa taas uuden, hieman raskastöisemmän työn.

Löysin nimittäin kirjastosta kirjan nimeltä Warm Knits, Cool Gifts. Sen on kirjoittanut Sally Melville & Caddy Melville Ledbetter ja se sisältää monta mielenkiintoista ohjetta englanniksi. Erityisesti yksi ohje sai mielenkiintoni heräämään. Kyseessä on ensimmäinen omatekoinen villatakkini ja odotan sen aloittamista jo innolla.

Tilasin jo langatkin Lankaideasta. Ne tulivat tänään. Laitoin kuvan alapuolelle. Siinä on kolme vyyhtiä viidestä. Yhden ehdin jo keriä isoksi keräksi.

Lanka on perulaista villaa nimeltä Cascade Eco+, väriltään Baked Apple. Aivan ihana punaisen sävy!